Uimapukukauden avaus edessä.

Pieniä muutoksia havaittavissa ruokailujen suhteen. Kokonaisvaltaista tsemppiä ei vielä ole löytynyt, mutta pienin askelin mennään kohti oikeaa suuntaa. Puntari on sanonut sopimuksen irti (joskin taitaa olla vain patteria vaille toimintakuntoinen), mutta tuossa ennen uuden elämän aloittamista (sen sadannen kerran..) lukemat huitelivat aika pitkälti 77 kilon paikkeilla. Vakaana tarkoituksena olisi joka-aamuinen vaa'alla käynti, jotta lipsuja ei pääsisi tässä mittakaavassa tapahtumaan. Kilojen määrää en siis tällä hetkellä tiedä, mutta selvästi turpea olo on aamujen osalta vähentynyt. Mahaa riittää edelleen, eikä topeissa ole kovinkaan hohdokas fiilis. Onneksi kesän toppikeleihin on vielä aikaa. Lahganlaihuus ei edelleen ole tavoitteissa, mutta mahamakkaroiden ylitsepursuava olemus olisi mukava saavuttaa ennen kesää.

Kylpylöintiä on tulevana viikonloppuna tiedossa, joten uimavaatteet pitäisi kaivaa esiin. Oh the joy. Taidan kehittää itselleni aavistuksen tekoväriä pintaan, jotta olo olisi edes vähän inhimillinen. Vaikka toisaalta - ei mulla ole tämän painoisena koskaan ollut mitään suuria ongelmia itseäni uimapukuun laittaa. Eiköhän tästäkin siis selvitä. Jos ei muuten, niin sen feikkirusketuksen avulla!

Tänne on pitkä matka, mutta voihan sitä aina haaveilla ;)

Zero.

Huh. Karkasinkohan jonnekin? Paikkaan, missä on hyvä syödä karkkia, pitsaa ja hampurilaisia? Miten ihmeessä sen paikan olemassaolon voisi unohtaa edes väliaikaisesti? Käydä vierailemassa vaikka kerran viikossa. Nyt tämä antikontrolleri siirtyy takaisin paikkaan, missä on hyvä olla. Surut ja murheet unohdettu, kevätauringon ja vähenevien vaatteiden iloa tuova ajatus potkii perseelle. Kyllä tämä tästä, paree ois!

Fantille suurkiitos muistamisesta hiljaisuuden keskellä, ihana että siellä on joku! :)

42

 

Siinäpä perjantain punnitustulos. Harmistus. Vaan ei yllätys. En liikkunut koko viikolla yhtään, en jumpalla enkä työ-koti-matkoja. Syömiset on mennyt muuten ihan hyvin, mutta junamatkalle ostin karkkia - kuinkas muutenkaan. Lisäksi pähkinöitä ja eväsleivät, joissa välissä oli rrasvaista juustoa. Eväiden valopilkkuna vesipullo. Ja viinirypäleet, jotka jäivät syömättä.

Tänään suuntaan taas pohjoisesta kotiin, ei maailman onnellisimman, mutta kauniin eilisen hautajaispäivän jälkeen. Ja aloitan arjen, ihan totta tosiaan ja oikeasti. Mutta nyt - äiti on keittänyt ystävänpäivän aamupalaksi teetä, ja tarjolla taitaa olla myös rahkapullaa. Ja niin kuin elämäntaparemonttiin kuuluukin - menen leikkaamaan itselleni pikku palan pullaa.

38

Ei ole helmikuu lähtenyt parhain mahdollisin eväin liikkeelle.

Kyllä, paino putosi kivasti viime punnitukseen.

Kyllä, paino on myös pysynyt samoissa lukemissa. Tai ainakin sinne päin.

Kyllä, olen osannut tehdä monia fiksuja valintoja syömisen suhteen.

Kyllä, olen huomannut suuren eron täyteen syödyssä ähky-vatsassa. Ei se enää näytä ollenkaan niin kamalalta. Hyvään tosin on vielä piitkä matka.

..olen taas herkutellut oikeastaan päivittäin sitten viime punnituksen. Tänään melkein kiukustuin, kun Domino-paketissa ei ollutkaan enää yhtään keksiä, ja olin syönyt vain yhden. Avokki ihmetteli, kun olin jo aiemmin sanonut, että syö vaan pois. En niistä edes tykkää. Mutta se pirun makeanhimo! Join kaakaota, nukuin päiväunet, ja ymmärrän Dominoiden puutteen hyvät puolet.

..en ole jaksanut kävellä töistä kotiin, milloin milläkin verukkeella.

..en ole käynyt jumpalla, edes sillä yhdellä viikottaisella. Ei olisi pitänyt ottaa edes tavoitetta toisesta, kun näköjään otan ja lopetan sitten kokonaan.

..en saa päivitettyä blogiani rauhassa, kun en tahdo, että avokki löytää paikalle. Tahdon tehdä elämäntaparemonttiani kyllä hänenkin silmiensä edessä, mutta tämä blogi on minun. Ikioma. Ja teidän ihanien, jotka jaksatte lukea! Tähän on tulossa onneksi muutos - uusi, paljon isompi koti odottaa. Mutta ei vielä hetkeen. Siihen asti on sinniteltävä, etsittävä omaa aikaa, tyhjennellä sivuhistoriaa.

..kaupasta lähtee mukaan kyllä ihan ok-terveellistä ruokaa, mutta missä on hedelmät? Vihannekset? Rasvattomat maitorahkapurkit ja sokerittomat mehukeitot? Kun raha on tiukalla, niin terveellisyys helposti unohtuu.

EI NÄIN!

Ja se motivaatio on löydyttävä jostain, jotta projekti jaksaa jatkua. Niin kauan, että elämänmuutokset on sisäistetty. Saatu osaksi jokapäiväistä elämää. Voitteko te lukijat vaikka nyt potkia minua vähän perseelle? Mie niin tarvisin sitä just nyt!

Miten muuten ikinä voin olla edes lähellä tätä superkaunokaista täydellisine vartaloineen? (Pilviä kohti kurkotellaan! ;) Vaan hyvä on olla kaunokaisia, jotka inspiroi, eikö totta?)
 

36

Perjantai ja "nyt mulla on aikaa päivitää" oli ja meni.

Vaa'alla käynti perjantaina aamulla piristi kummasti. Puntari näytti (lukuisista uusintapunnituksista huolimatta) painoa pudonneen kokonaiset 900 g. En oikeastaan usko tulosta vieläkään, mutta voin kai siitä silti iloita ;) Luku siis 74,5 kiloa. Long time no seen!

Viikonloppu meni taas herkutellen (ja siideröiden), ja sama meno tuntuu jatkuvan myös tänään. Olen kyllä syönyt vähän, mutta sitäki epäterveellisemmin. Vai mitä sanotte Saarioisten herkullistakin herkullisemmasta jauhelihapitsasta? Way to go me.

32

Pikainen blogipiipahdus.

Huomenna taas punnistuspäivä. Koko ajan on perjantai! Uskomatonta, miten nämä viikot menee. Mr. J on menossa yöksi töihin, saa sitten rauhassa päivitellä uutta painoa ja ajatuksia kaiken suhteen. Olen nyt joka aamu vaa'alla käynyt, ja laskussa on. Edelleen erityisen hitaasti, mutta kuitenkin.

Kävin äsken kaupungissa. Kotiin tullessa menin kauppaan, ihan vain ostamaan jonkun pienen suklaapatukan, Ahaa-kokoa vain. Alkavat menkat ja suunnaton väsy ajoin mielen vakaasti kohti karkkihyllyä. Kaupasta kotiin mukaan lähti kuitenkin pari päärynää ja ananasmurskaa. Kai tässä ajattelutavassa sitten on jotain muutosta tapahtunut?

28 - kuukausikontrolli

Ensimmäinen kuukausi takana. En itseäni reippaaksi kyllä kehu, en tämän kuukauden perusteella. Olen toki jotain muutoksia saanut aikaan, paino kuitenkin pudonnut pari kiloa. Onnistumisiksi laskettakoon:

A) Herkkujen syömisen väheneminen
Olen (ollut) ihan mahdoton syömään karkkia. Ja mitä enemmän karkkia syön, sitä enemmän sitä tekee mieli. Kuinkas muutenkaan. Karkkia oli saatava käytännössä joka päivä, oli se sitten miten pieni määrä tahansa. Suklaapatukka ei tuntunut yhtään huonolta ajatukselta kauppareissulta kotiin vietäväksi.

En silti missään tapauksessa näe itseäni karkkilakkoilijana. Tiedän kokemuksesta, että se on liian iso asia toteutettavaksi. Tässä tilanteessa kun pystyn suurimman osan ajasta noudattamaan kohtuullista linjaa. Olen edelleen useampana päivänä viikossa syönyt vähän karkkia tai muutaman palan suklaata. Ylilyonnit on kuitenkin kuukauden aikana jääneet taakse, ja siitä voin jo olla ylpeä.

B) Liikunnan lisääminen
Kuntosalikortti minulla on ollut olemassa jo pitkään. Aktiivinen kortin käyttö on kuitenkin jotenkin päässyt unohtumaan. Aina olen ollut samanlainen. En yksinkertaisesti saa itseäni liikkeelle, mikä on kovin säälittävää. Sillä olotila liikkumisen jälkeen on mitä mainioin, ja joka kerta kotiin tullessa ajatus uudelleen menemisestä on vahvana mielessä.

Olen nyt saanut itseni jumppaamaan asti kerran viikossa. Jokaisena viikkona samana päivänä sama jumppa. Pienestä lähdetään liikkeelle. Olen saanut myös otettua töistä kävelyn (reilu kolme kilometriä, eli reilun puolen tunnin reipas kävely) viikottaiseen ohjelmaan, yleensä useampana päivänä viikossa.

C) Kasvisten ja hedelmien esiinnousu
Ruokaa tehdessäni en osaa enää edes ajatella tekeväni sitä ilman vihanneksia. Töissä syön salaattia lautasmallin mukaisesti. Hedelmiä on jääkaapissa huomattavasti enemmän kuin ennen. Joulupukin tuomaa sauvasekoitinta olen käyttänyt melko ahkerasti iltapalojen tekemisessä avuksi.

Parannettavaakin sen sijaan riittää, rutkasti. Muutoskohteita seuraavan kuukauden ajalle asetan itselleni seuraavanlaisia:

1) Herkkujen syömisen parempi kontrollointi, ei kuitenkaan lopettaminen
Olen ollut tyytväinen herkkukontrolliini, mutta seuraavan kuun aikana tarkoituksena on kontrollin lisääminen. Töissä tarjottavista pullista kieltäytymisen ei pitäisi olla liian vaikeaa. Sipsistä en edes tykkää, joten ne jääkööt seuraavaksi kuukaudeksi unholaan. Jäätelökään ei ole ykkösherkkua, joten keskitytään mehujäätelöihin ja sorbetteihin silloin, kun jäätelöpäivä harvoin on. Ja se karkki - edelleen muutama karkki silloin tällöin on ok. Pieni pussi / suklaapatukka ei ole kiellettyä, mutta ei myöskään liian suuri osa elämää.

2) Ohjatulla jumpalla kahdesti viikossa käyminen
Etsin itselleni myös toisen viikottaisen jumpan. Alkuperäinen tavoite (joka edelleen siintää jossain tulevaisuudessa) oli kolme jumppakertaa viikossa. Tällä menolla olen kuitenki enemmän kuin tyytvyväinen, jos kaksi kertaa viikossa toteutuu. Käyn Motivuksen kalenterin kimppuun kun ehdin, ja etsin sieltä sopivan päivän ja jonkun mukavan, energiaa antavan hikijumpan itselleni.

3) Töistä kotiin käveleminen useamman kerran viikossa
Kuten sanottu, työmatka ei ole päätä huimaava. Reilun puolen tunnin lenkki otetaan nyt osaksi päivittäistä rutiinia. Töihin mennessä kävely tuntuu hankalalta - en saa itseäni aamuisin sängystä ylös ennen kuin on pakko. Joten keskitytään paluumatkoihin. Vähintään niinä päivinä, kun illalla ei ole jumppa-aikeita. Säätä uhmaten en aio edelleenkään liikkua, lumimyräkät ja liian kovat pakkaset ajavat minut bussin kyytiin, mutta en-nyt-jaksa ei ole syy.

4) Valkoisten jauhojen vähentäminen
Töissä ruuissa yleensä on ihan puhtaita valkoisia vehnäjauhoja. Niitä kohtuudella. Kotiin ostetaan kuitenkin tästä lähtien vain täysjyvää - niin pastana, riisinä kuin leipänäkin.

5) Kasvisten ja vihannesten runsas syöminen
Pakasteeseen vihanneksia, tuoreita jääkaappiin - leivän päälle ja ruuan kansa nautittaviksi. Hedelmähyllyjen ahkeraa läpikäyntiä kaupassa. Väli-, ilta- ja aamupaloille lisätään hedelmien ja kasvisten määrää huomattavasti.

Siinä tulevan kuun viisi ohjenuoraa. Ei luulisi olevan liian suuria tai vaativia tavoitteita. Päätän näihin pystyväni, ja kaikki viisi opetella osaksi tavallista arkipäivää. Painon suuntaan vaikutus toivottavasti positiivinen.

Mittaustulokset ähersin myös mittanauhan kanssa. Sentit samat suurimmilta osin. (Vasemmasta palkista löytyy tarkemmat tiedot.) Vatsasta kuitenkin kadonnut kaksi senttiä. Kyllä se tästä lähtee, vaikka alku onkin ollut erityisen hidas. Alku kuitenkin, eikä loppua näy ;)

27

Perjantain punnitus viimein tehty ihan kunnollisella vaa'alla. Enää ei tarvitse painon pudota puolta kiloa, että itse siitä tietäisin. Tällä kerralla tulos oli 75,4 kg. Ei hassumpaa! Vertasin painoa Ikean vaa'an saman hetken tulokseen - heilurivaaka kertoi tulokseksi aikalailla sen 75 ja 76 kilon välimaaston, eli samoilla linjoilla vaa'at liikkuvat. Paino pudonnut viikossa 600 g. Huolimatta edellispäivän syömisillasta.

 

Torstaina, eli punnituksen edellisiltana, vietettiin siis työpaikan virallisia avajaisia. Päätin, että syön, mitä tarjolla on. (Yllätyksellistä. Palaan asiaan seuraavassa kappaleessa.) Liikkeelle lähdettiin kuohuviinilasillisella, jota täytettiin pariin otteeseen illan aikana. Ruokapuolella kana-couscous-salaattia. Jälkiruuaksi laskiaispulla. Joten ei keveintä mahdollisinta, eikä varmasti laihduttajan ruokavalioon sopivaa. Kalorien hyökkäys!

Olen kuitenkin päättänyt, etten edes yritä ilman herkkuja selvitä. On useita päiviä, kun nappaan suuhuni karkin tai kaksi. Päiviä, jolloin syön myös rasvaisempaa ruokaa. Ja joka kerran ihan hyvällä omatunnolla. En ole varma, onko tämä oikeasti fiksua. Mutta siitä olen varma, että totaalikieltäytyminen herkuista ei tälle tytölle toimisi. Koska en ikimaailmassa voisi semmoista elämää elää loppuelämääni. Ja sitten kun repsahtaisin, olisikin edessä kilojen palaaminen. Olenkin siis päättänyt, että tässä ollaan menossa kohti elämäntaparemonttia. Ei laihdutusta laihdutuksen nimissä. Painonvartija-aikana pudotin muistaakseni kahdeksisen kiloa. Silloin laskin tarkkaan, mittailin ja punnitsin. Ja mitä kävi, kun pisteiden lasku alkoi kyllästyttää? Pysyinko mitoissa, joihin olin päässyt? En. Pikkuhiljaa paino alkoi nousta takaisin ylöspäin. Onneksi kuitenkin vain muutaman kilon. Punnituksien perusteella paino on parin vuoden aikana noussut nelisen kiloa. Ei hassumpaa, nyt kun asiaa miettimään. Luku olisi nimittäin voinut olla ainakin kaksinkertainen. Helposti! Nyt härkää sarvista ennen totaalirepsahdusta, ja paino pikkuhiljaa alaspäin.

Tämän hetkinen tavoite on 70 kg. Kauhistuttaa jo valmiiksi, miten sinne asti pääsen. Voi olla, että joudun jossain vaiheessa ihan laihuttamalla laihduttamaan, ja jättämään ne herkut muille. Mutta tällä hetkellä näillä mennään, ja toivotaan, että tämä hidas tahti jatkuu edelleen. Sopisi paremmin kuin hyvin!

24 vol. 2.

No niin, jumpalla käytynä. Voi Luoja, miten teki tiukkaa lähteä. Yksin sitä on niin uskomattoman saamaton. On se kummaa, miten blogissa käymällä, ja ihan yksikseen päivittämällä, sitä saa löydettyä motivaation. Mulla on pakko tsempata tämän kirjottamisen kanssa, jos lopputulokset totta tosiaan on tällaisia (edes joskus). Oon koittanut siirtyä sohvalle, jotta laihistelu blogin muodossa pysyy salassa. Ovelaa ;)

Mie kohta meen liimaamaan sen tähden kalenteriin. Tämän viikon jokaisella päivällä yksi tähti, joskin eri koossa ja eri merkityksellä. Saa nähdä, miten loppuviikon tähtien käy. Peukkuja yritykselle - koitan jossain vaiheessa konkretisoida sen, mitä aion yrittää. Tällä hetkellä kaikki käy liian hitaalla, että jaksais edes ajatella asiaa niin tarkasti.




Jumpaksi valikoitui rvp (reisi-vatsa-pakara), niin kuin on nyt muutamana edellisenä keskiviikkona ollut tapana. Eri ohjaajalla tällä kertaa, ja täytyy myöntää, että tästä en tykännyt. Alkuun jo kävi mielessä, että pitääkö mulla nyt vaikka lopettaa kesken. En ole koskaan jumpalta kesken lähtenyt, enkä olisi kyllä oikeasti nytkään mennyt. Mutta jo se, että ensimmäistä kertaa ajatus päähän juolahti, kertoo paljon tunteista hommaa kohtaan. Jos en tietäis paremmin, vannoisin menneeni saliin ihan väärään aikaan.

A) Alun askelkuviot - Ei ollenkaan sellaista kivaa ja yksinkertaista, mutta samalla pirun tehokasta nostaakseen hien pintaan. Tällä kertaa mentiin minun silmin katsottuna ihan liikaa aerobicin puolelle. En ollut tuon ohjaajan tunnilla aiemmin käynyt (sijainen kyllä oli, onneksi ;)), ja kuviot oli ihan uudet. Koitin vain mennä virran mukana oikeisiin suuntiin, etten toisten hyppimistä häiritse.

B) Järjettömät toistot - Samaa liikettä toistettiin ja toistettiin. Mie kyllä tykkään, että sitten kun ei enää jaksa, tehdään kummiskin vielä vähän lisää. Mutta että sitten kun ei enää jaksanut, oltiinkin menossa vasta korkeintaan sarjan puolivälissä. Kyllä, töitähän sinne mentiin tekemään, mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa. Onneksi en ollut ainoa. Ympärille ikiomilla tauoilla kurkkiessa, näkyi onneksi muitakin tuskastuneita kasvoja ja liikkeen sijasta paikallaan olevia jalkoja.

C) Hiki - Minne se jäi? Yleensä noiden tuntien jälkeen se löytyy. Ei tällä kertaa. Pienissä määrin kyllä, mutta kokonaisuutena > pettymys. Mie tykkään hikoilla, kun olen hikijumpalla. Tällä kertaa tuntui lähinnä jonkun lihaskuntoisen painoilla tehdyltä salitreeniltä. Voi olla, etten huomenna kävele.

Yrittäkää nyt kaikesta tästä valitusmäärästä huolimatta (tai mahdollisesti sen läpi) nähdä minut iloisena! Olen oikeasti ylpeä että lähdin. Olen oikeasti ylpeä, että kaikkeni annoin, ja pidin sen oman pienen tauon vain silloin, kun ihan oikeasti ei vain irronnut enempää. Siellä oli oikeasti ihan kivaa :)

Lopuksi vielä keskiviikko-päivän ruokapäiväkirjaa. Olen ihastellut, kun monet muut syömisensä jaksaa ylös kirjoittaa. En ole automaattisesti ottamassa tästä itselleni blogi-tapaa. Tähän hetkeen lähinnä testaamassa, miten se syömisiini vaikuttaa. Jos joutuu julkisesti tunnustamaan, mitä on syönyt, eikö sen kaiken järjen mukaan pitäisi vähentää syömisen tahtia?

Aamupalaksi
Pari kupillista teetä, Fitness-muroja (ei kai ihan paras murovaihtoehdoista, mutta pahemminkin kai vois valita ;)) rasvattoman maidon kanssa, muutama viinirypäle ja kurkkua.

Lounaaksi
Juuressosekeittoa, rasvatonta maitoa, kokojyväsämpylä ja Oivariinia.

Kahvitauolla
Teetä ja pieni pala pullaa. (Pomon synttärit kelvannee tekosyyksi.. Not! Otin kummiskin sen "peruspullan", kun vaihtoehtoina oli myös parilla erilaisella täytteellä olevaa. Laiha lohtu.)

Välipala ennen jumppaa
Kaksi mandariinia ja banaani.

Päivällinen
Broileri-täysjyväpasta-herkkusieni-vihannes-pataa, raejuustoa ja rasvatonta maitoa. Jäliruokana eilisen Fanta zeron jämät. (Maistui muuten tänään jo paremmalta.)

Iltapala
..on vielä tulossa. Vaihtoehtoina luultavasti maitorahkaa tai rasvatonta-maustamatonta jugurttia viinirypäleitten, kiiwin tai mansikoiden kanssa. Ehkä täysjyvämruoja rasvattomaan maitoon. Tai pari leipää sopivin päällisin. Katsotaan.

24.

Taistelin itseni kanssa koko matkan töistä kotiin. Kotona jatkan taistelua sohvalta käsin tietokoneen kanssa. Päätin, että blogin kautta saan sen tarvittavan potkun perseelle, ja lopetan taistelemisen tähän paikkaan.

Mie lähen ihan just sinne jumpalle.

Prkl.

23.

En varsinaisesti väitä tänäänkään olleeni tunnollinen syöjä. Fiksuja valintoja kyllä ruokakaupassa - hedelmää ja vihannesta, broiskua ja terveellisempiä välipaloja töihin vietäväksi. Herkuksi uusinta Fanta zero Verigreippiä. Maku kyllä kaikkea muuta kuin paras mahdollinen. Keinotekoisuus tulee vastaan heti kielelle päästyään. Toisaalta, mitä muuta voi limsalta odottaakaan - tuoreita makuja ja maailmaa suurempia makuelämyksiä ;)?

Tämän päivän hurjat ajatukset on keskittyneet ei-mihinkään. Jumpalle en saanut itseäni raahattua, vaikka mitään muutakaan ei ollut ohjelmassa. Jos nyt äänen sanon, että huomenna taas menen, niin ei mulla taida olla kovin montaa vaihtoehtoa? Huomiselle kalenteriin on saatava se tähti. (Eilisen ja tämän päivän kohdalla on kuitenkin minimotivaatiotähdet - töistä kotiin kävelemisen merkiksi.)

22.

Mulla menee päivät sekaisin. En tiedä, onko oikeasti mahdollista, että mennään jo päivässä 22. Olin ihan varma, että olisin viime viikolla käynyt kirjoittamassa painoedistyksistä. En näköjään ollut. Hmh. Kun ei tahdo, että poikakaveri löytää tänne blogin luokse. (Miten te muut homman hoidatte? Oletteko ihan avoimesti bloggaavia, vai samanlaisia sivuhistoriasta tiettyjen osien tyhjentäjiä? Uskon, että sitten KUN paino on vähän mennyt alaspäin, voin jo avata suuni.) Ja sitten kun ollaan oltu ihan liikaa yhtä aikaa kotosalla, niin ei pääse rauhassa päivittelemään. Pitäisi. Saisi paljon paremmin pidettyä kiinni tästä hommasta. Siihen olisi kyllä tarvetta.

Nimittäin - we got a situation of a diet disaster here.

Mie en yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Kontrolli pettää. Vaikka sitä tuskin on ikinä ollutkaan. Luovuin Kiloklubiin ruokailujen kirjaamisesta. Paras idea ikinä. En mie tätä osaa hoitaa ilman jotain konkreettista apua. Suklaa on liian hyvää. Monet ruuat on niin hyviä, että lisää on vaan pakko ottaa. Pitäisi tehdä töihin kevyet eväät, vaan kun ei saa aikaan :( Jos huomenna sen verran aiemmin lähtisi töitä kohti, että kävisi ostamassa jääkaappiin / pakasteeseen sitä omaa evästystä. Jättäisi turhat rasvapaukut (kiusaukset ja muut) väliin, samoin kuin välipalalla tarjottavat suklaavanukkaat. Tilalle jotain keittoja ja oikeasti paljon maittavampia muroja maidon kera. Kun ei ne ois edes hankalia ratkaisuja. Vaan paljon maittavampia. En mie tykkää suurimmasta osasta niitä ruokia (pää tai jälki), joita meillä tarjotaan. Kunhan syön, kun muutakaan ei ole.

Painokäyrä ei ole päässyt kovinkaan laskusuuntaiseksi muuttumaan. En edelleenkään ole saanut merkattua tuonne sivupalkkeihin mitään. Koitetaan jos tämän kirjoittamisen jälkeen saisi aikaan. Oman muistin virkistämiseksi merkattakoon kilojen (huima) väheneminen tähän.

Alkupisteessä painoa 77,5 kg.
Ensimmäisen viikon jälkeen 77 kg.
Toisen viikon punnitus näytti tulokseksi 76 kg.
Ja samassa 76 kilossa oltiin myös edellisenä perjantaina. Näin juuri.

Mietin kyllä, että taidan ottaa tuon puntarilla käynnin vähän aktiivisemmaksi, kuin kerran viikossa tapahtuvaksi. Itseasiassa viime viikolla punnituspäivää edellisenä päivänä tein sen ensimmäisen poikkeuksen, ja vaaka näyttikin kiloa vähempää, kuin sitten itse perjantaina. Mutta eikö näistä kuulu saada potkuja perseelle? Joko niitä vihaisia, tai välillä toivottavasti tsemppaavia? Mutta potkuja kuitenkin. Kyllä niiden luulisi eteenpäin vievän. Tilipäivänä olisi kyllä aiheellista käydä ostamassa se uusi vaaka. Halvemmaksi tulee, entä postittaa omaa kunnollista tuolta satojen kilometrien takaa. Eikä se ole kivaa, ettei koskaan voi olla laihtunut vaikka sitä sataa grammaa. Vaan aina pitäisi olla joko puolikkaita tai kokonaisia menetettyinä, että puntari ne osaisi näyttää. Ja lisäksi - heilurivaakaan ei ihan oikeasti ole luottamista! Samana punnitushetkenä muutama vaa'alle nousu voi tarkoittaa puntarin mielestä kilon heittoa suuntaan tai toiseen. Ei hyvä.

Tämä on mulle luultavasti nyt se paino, kun pitää OIKEASTI tehdä töitä sen eteen, että paino lähtee alaspäin. Niin kuin taisin jo jossain vaiheessa mainita, tämä on se paino, missä mulla on helpointa pysyä. Se oma normaalipaino, jonka nurkilla on liikuttu niin kauan kuin muistan. Oikeastaan tässäkin painossa on ihan hyvä olla (Itsetunto-ongelmien kanssa en onneksi kamalan usein joudu taistelemaan, mutta en missään nimessä väitä joka käänteessä olevani omaan ulkonäkööni tyytyväinen. En ollenkaan.), mutta ei tarpeeksi. Nyt jotenkin kun saisi sen puntarin viisarin värähtämään alaspäin, niin saisi uutta kipinää hommaan.

Kontrollin puutteeseen ei sitäpaitsi auta se, että Tallinnan tuliaisina tuotiin herkkuja. Monenlaisia. Kun kerran halvalla saatiin. Herkuttelupäiviä varten. Että tupari-lahjoiksikin tuli suklaata. Ja viiniä. Onneksi myös ei-syötäviä tarpeellisia tavaroita. En voi siis kaikkea niiden piikkiin laittaa.

Mie en oikeastaan tiedä, keitä teitä täällä käy lueskelemassa, mutta toivotaan, että joku nappaisi kysymyksestä kiinni, ja kertoisi vinkkejä :) Mistä netistä löytyy mukavia, normaaliin painoon pyrkivien ihmisten blogeja? Olen muutaman löytänyt, ja niitä aktiivisesti kyllä seurailen. (Koitan senkin listan saada nyt tuonne sivupalkkiin lisättyä. Mr. J nukkuu flunssaansa pois. Minkä kaiken järjen mukaan pitäisi tarkottaa, että mulla on nyt aikaa kulkea blogimaailmassa tekemässä kaikkea, mitä on pitänyt tehdä jo kauan aikaa. Jei :)) Paljon löytyy kyllä laihdutukseen liittyvää, mutta nimenomaan ne normaalilaihduttajien blogit tuntuu olevan vähän hukassa. Jos vain on vinkkejä, niin mie tahtoisin niistä kuulla. Vertaistukea, siskot! :) (Kiitos kaikille ihanille kirjoittamistanne kommenteista - tämä maistuu paljon paremmalle, kun teitä on siellä taustalla!)

Seitsemän

Viikonloppu mennyt ihan muissa hommissa. Painonhallinta, fiksut syömiset ja liikunta on jätetty ihan muille ihmisille. Johtuneeko perjantain ensimmäisestä punnituksesta, josta ei totta puhuen mikään maailman onnellisin fiilis tullut.

Ei täällä kyyneliä näkynyt perjantai-aamuna. Ei mulla sellaisiin ollut aikaa. Uuteen työpaikkaan piti suunnata, ja sitä ennen pestä vessa-kylppäri kombinaatio. Mutta oisin voinut kyllä muutaman kyyneleenkin vuodattaa, jos oikea mielentila olisi kohdalleen osunut. Melkein viikko oikein syömistä, ja tuloksena huikeat miinus puoli kiloa. Hei oikeasti! Yleensä se on eka viikko, joka pudottaa ne nesteet pois. Antaa hyvän alun uudelle elämälle. Vaan ei täällä. Ei tällä kertaa. Silti murehtimaan ei asiaa jäädä, vaan uusia tuulia kohti jatketaan edelleen. Pystypäin :)

En edes saanut käytyä jumpilla kolmea kertaa. Vain yhden ainoan. Yksi tähti kalenterissa. Way to go me!

Uusi viikko, uudet kujeet. Poikakaveri kävi kummiskin kaksi kertaa viikon sisällä Mäkkäriltä hakemassa herkkuja. Ensimmäisellä kerralla valitsin kevyen keiton kotijääkaapista. Toisella sen kanasalaatin mahdollisimman kevyenä versiona. En mie ihan surkimus silti oo.

Kaksi

Kirjoitusten otsikoissa käytetään suurta mielikuvitusta nimeämällä ne painonhallintapäivien mukaisesti. Pysyypäs helpommin kärryillä, miten kauan tätä on jatkettu.

Toistaiseksi tuntuu oikein hyvältä. Ei valittamista. Toisaalta - en kyllä usko kovin monen vielä tässä vaiheessa päätöksentekoa olevan kovinkaan kyllästynyt puuhasteluunsa. Päätän silti sanoa itseäni reippaaksi, ja olla oikein ylpeä siitä, että alkuun on päästy ;) Päätin myös olla ylpeä siitä, että vaikka vielä sunnuntaina oli tarkoitus herkutella kaiken maailman karkkeja ja hampurilaisia, niin jätin väliin. Joulun hurjat herkuttelut ilmeisesti sitten kuitenkin oli tehneet tehtävänsä, ja jossain kohdassa se stoppi tulee tällekin navalle.

Kiloklubiin olen ahkerasti merkkaillut syömisiä ja liikuntoja. Kaikenmaailman taulukot on ihan älyttömän kivoja, joten tämä menee siltä osin kuin leikkiä vain. Voittaa yksinkertaisuudessaan tämän hetkisen kokemuksen perusteella Painonvartijoiden pisteidenlasku-systeemin.

Toistaiseksi ei yhtään päivää (kaksi plus sunnuntain muka-herkku-päivä) ole ollut pelkästään vihreän puolella. Tästä syytän itseni lisäksi lomalöhöilyn rytmiä, joka edelleen on päällä. Päivässä ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi tunteja, jotta tarvittavat viisi ruokailua ehtisi toteuttaa. Iltapalapainotteiseksi on homma karannut väkisin, ja välipalat jääneet syömättä. Lisäksi kalorimäärät ovat jääneet hyvinkin miinuksen puolelle. Ei hyvä. Asiaa aletaan ajatuksen kanssa korjaamaan, kunhan torstaina alkaa taas työarki, laihduttajalle sopivalla päivärytmillä höystettynä.

Liikuntasuunnitelmaa on hyvä ollut tehdä koko viikoksi kerralla. Tarpeen tullen suunnitelmaa sitten muokkaillaan, mutta jospa sitä päätöksiä valmiiksi tehtyään saisi liikunnankin toteutuksen tasolle? Liikuntakeskukseen löytyy kuukausikortti (löytynyt jo parin vuoden ajan), mutta se sen käyttö.. Voisikohan joku välillä muistutella, että kortti totta tosiaan on tarkoitettu käytettäväksi piirun verran useammin kuin kerran pariin viikkoon? Eilen sen lompakostani taas löysin, ja aloittelin ihan rauhallisesti - venyttelystä löysin itseni ensimmäistä kertaa, ja taidanpa mennä toisenkin kerran. Taipuisuutta ei löydy, ei ollenkaan. Eikä itsekseen tule venyteltyä, ei koskaan. Mutta kun venyttelyn alkulämmittelynkin teki suurilla liikkeillä, niin johan se lämminkin tuli.

Olisikohan täällä joku, joka osaisi kertoa tietämättömälle - kun laihduttajan liikkumisesta on kyse, niin millainen satsi ohjattua liikuntaa kannattaisi viikkoon mahduttaa?

Ajatuksena oli viikkoihin laittaa
- yksi venyttely (Jonka jälkeen alkaisi samassa paikassa mulle sopiva perusjumppa. Onko typerää venytellä ensin, ja jumpata sitten? Vai pitäisikö ne koittaa kääntää toisinpäin?)
- yksi reisien, vatsan ja pepun täsmäjumppa (Missä saan kyllä itselleni ihan täyden hien pintaan. Kunto on tällä neidillä enemmän kuin kohdillaan.. Mutta toisaalta - kaikki tehot irti mitä vaan saadaan, isoja liikkeitä siis.)
- se kolmas.. Hakusessa. Mitä sen kannattais olla? Hikistä? Bodyflowta tai vastaavaa? Auttakaas joku ihmeessä tätä tietämätöntä.

Kalenteriin ostin tähtitarroja, joita aina jumppapäivinä saa liimata näytille. Motivointikeinoista parhain ;)

Huomenna jos ne mittaukset sais aamusta tehtyä, niin hyvä ois! Puntarilla houkuttais mielenkiinnosta käydä, mutta en mie vielä vissiin saa.

Melkein ensimmäinen päivä

Ensimmäinen virallinen päivä syömisten seuraamisessa koittaa huomenna. Tämän päivän olen käyttänyt kokolailla täysin uusien mielenkiintoisten blogien läpilukemiseen (kun ne on luettava läpi ihan kokonaan, ei muutamat viimeiset päivitykset riitä antamaan sitä kokonaiskuvaa), Kiloklubiin tutustumiseen, ja mielenkiintoisten linkkien seuraamiseen. Sivupalkki alkaa toivottavasti jo huomenna täyttyä niin mielenkiintoisesta lukemisesta, kuin niistä ei-niin-mieltäylentävistä mittataulukoista.

Punnituksen aion yrittää pitää vain kerran viikossa tapahtuvana. Punnituspäiväksi perjantai. Tänään palattiin pitkältä joululomareissulta kotiin, Ikean surkean vaa'an luo. Oma kunnollinen digitaalivaaka jäi edelleen pohjoisen kotiin, kun jostain syystä olen sen sinne jonkun muuton yhteydessä mennyt antamaan. Täytyy ensi reissulla varata laukusta sen verran tilaa, että sen saa mukaan. Kun ei tuolla heilurivaa'alla saa tarkkaa tilannetta millään. Nyt mennään siis tasa- ja puolikiloissa. Ensialkuun saa luvan kelvata. Tämänhetkinen paino (Poikkeuksellisesti näin sunnuntaina, kun perjantaita ei tällä viikolla ollut. Oli vain lomapäiviä lomapäivien perään.) on 77,5 kg. Joulun löhöilystä ja syömisestä paino noussut 1,5 kg. Ei kamalan paha, vaikkakin liikaa. Pituutta tällä neidillä löytyy 166 cm. Painoindeksi siis lähtöhetkellä 28,1 - lievä lihavuus. Aluksi tavoitteeksi laitetaan pääsy sinne 70 kiloon saakka. En nimittäin muista koskaan painaneeni niin vähää (vähän taitaa olla melko suhteellinen käsite ;)), eikä tarkoitus ole nytkään mitään supertiukkaa neitiä saada aikaan.

Myös mittanauha Painonvarija-ajalta on mennyt hukkumaan jonnekin. Se on hankittava ensitilassa. Mittaukset varmaan ainakin aluksi kaksi kertaa kuukaudessa. Jatkossa jos siirryttäis sinne kerran kuussa tapahtuvaan mittanauhan esiintymiseen.

Jatkan matkaani blogiviidakkossa.

Näillä lähdetään liikkeelle

Pian se on aloitettava.

Ajatuksissa oli Painonvartijat ja ryhmissä punnittavana sekä vertaistukeutumassa käyminen. Ei ehkä kuitenkaan oma juttu juuri tähän hetkeen. Ehkä kaksi vuotta sitten tilasin Painonvartijoiden starttipaketin kotiin, joten ohjeistukset löytyvät kotoa. Niihinkin varmasti tukeudutaan ainakin ruokaohjeiden ja Painonvartijat-lehden osalta. Pari vuotta sitten painoa sainkin pudotettua pistelaskulla sellaisen sopivan verran. Varsin toimiva systeemi kyllä.

Kuntokeskusjäsenyys on kuukausittaisessa maksussa. Keskus vajaan viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Jumpalla käynti on ehdottomasti energiaa antavaa, kaikin puolin positiivista tunnetta tuovaa hommaa. Mutta kun se lähteminen. Mikä siitä tekee niin vaikeaa?

Herkulliset ruuat voivat olla myös kevyitä. Mutta kuka niitä tekee? Paljon helpommalla (ja myös halvemmalla) pääsee, kun tekee jotain yksinkertaista ja samalla kurjan rasvaista. Terveellisemmän ruokavalion avulla koitetaan taltuttaa myös jatkuvalla syötöllä vaivaavaa flunssaa. Jos se terveellinen ruokavalio totta tosiaan auttaisi myös siihen, tärkeään asiaan. Mutta tiedättekös, karkki on aivan liian hyvää. Herkkupäivä on siis päättämällä päätettävä, ei päivittäistä "jotain pientä". Ilman en tahdo olla. Jos kieltää itseltään jotain totaalisesti, kontrolli pettää. Mikä ei voi missään tilanteessa olla kovin hyvä asia.

Sovitaan, että tämä aloitus ei ole "kunhan koitetaan"-aloitus, vaan nyt ollaan ihan tosissaan hommassa mukana. Siihen saakka, että se fyysinen hyvä olo on jokapäiväistä, luonnostaan tulevaa, elämäntapa. Blogin otsikkoa lähdetään siis muokkaamaan uuteen suuntaan, ja kontrolli löytyy kuin löytyykin jostain!

(Viralliset punnitsemiset ja tavoitteet lukemineen asetetaan kunhan kotiin päästään. Ajattelisin kuitenkin, että suurinpiirtein kymmenisen kiloa on ihan ensitavoite. Langanlaihaksi ei ole tarkoitus edes yrittää. Kun vain saisi sellaisen olon, että vaatteet on mukava laittaa päälle, eikä makkaroita löydy jokaisesta kulmasta.)