Siinäpä perjantain punnitustulos. Harmistus. Vaan ei yllätys. En liikkunut koko viikolla yhtään, en jumpalla enkä työ-koti-matkoja. Syömiset on mennyt muuten ihan hyvin, mutta junamatkalle ostin karkkia - kuinkas muutenkaan. Lisäksi pähkinöitä ja eväsleivät, joissa välissä oli rrasvaista juustoa. Eväiden valopilkkuna vesipullo. Ja viinirypäleet, jotka jäivät syömättä.
Tänään suuntaan taas pohjoisesta kotiin, ei maailman onnellisimman, mutta kauniin eilisen hautajaispäivän jälkeen. Ja aloitan arjen, ihan totta tosiaan ja oikeasti. Mutta nyt - äiti on keittänyt ystävänpäivän aamupalaksi teetä, ja tarjolla taitaa olla myös rahkapullaa. Ja niin kuin elämäntaparemonttiin kuuluukin - menen leikkaamaan itselleni pikku palan pullaa.
3 kommenttia:
Pieni pala rahkapullaa, älä suotta tunne siitä syyllisyyttä! Pulla on kuitenkin yksi "parhaista" herkuista, viinerit ja munkit on aivan omaa luokkaansa siihen verrattuna!
Tsemppiä vain, älä edes mieti mennyttä viikkoa, se on mennyt jo eikä sitä voi enää muuttaa, joten turha murehtiakaan. Mutta tänään on uusi päivä ja kaikki voi olla toisin :)
Hyvää Ystävänpäivää Menja!
Jep, mennyt on mennyttä, eikä jo syötyjä herkkuja kannata jäädä murehtimaan. Minä olen nyt yrittänyt ajatella, että herkut ovat osa elämää, ja niitä voi syödä. Ja joskus voi viettää vähän vähemmän aktiivisen viikon, eikä se ole mikään maailmanloppu. Pääasia on, että pitää jonkun tolkun syömisissään, ja että suurin osa ravinnosta on sitä oikeanlaista sorttia :)
Tsemppiä!
Hei, kuinkas menee? Täällä odotellaan tilannepäivitystä :)
Lähetä kommentti