27.4.2010

Uimapukukauden avaus edessä.

Pieniä muutoksia havaittavissa ruokailujen suhteen. Kokonaisvaltaista tsemppiä ei vielä ole löytynyt, mutta pienin askelin mennään kohti oikeaa suuntaa. Puntari on sanonut sopimuksen irti (joskin taitaa olla vain patteria vaille toimintakuntoinen), mutta tuossa ennen uuden elämän aloittamista (sen sadannen kerran..) lukemat huitelivat aika pitkälti 77 kilon paikkeilla. Vakaana tarkoituksena olisi joka-aamuinen vaa'alla käynti, jotta lipsuja ei pääsisi tässä mittakaavassa tapahtumaan. Kilojen määrää en siis tällä hetkellä tiedä, mutta selvästi turpea olo on aamujen osalta vähentynyt. Mahaa riittää edelleen, eikä topeissa ole kovinkaan hohdokas fiilis. Onneksi kesän toppikeleihin on vielä aikaa. Lahganlaihuus ei edelleen ole tavoitteissa, mutta mahamakkaroiden ylitsepursuava olemus olisi mukava saavuttaa ennen kesää.

Kylpylöintiä on tulevana viikonloppuna tiedossa, joten uimavaatteet pitäisi kaivaa esiin. Oh the joy. Taidan kehittää itselleni aavistuksen tekoväriä pintaan, jotta olo olisi edes vähän inhimillinen. Vaikka toisaalta - ei mulla ole tämän painoisena koskaan ollut mitään suuria ongelmia itseäni uimapukuun laittaa. Eiköhän tästäkin siis selvitä. Jos ei muuten, niin sen feikkirusketuksen avulla!


Tänne on pitkä matka, mutta voihan sitä aina haaveilla ;)

19.4.2010

Zero.

Huh. Karkasinkohan jonnekin? Paikkaan, missä on hyvä syödä karkkia, pitsaa ja hampurilaisia? Miten ihmeessä sen paikan olemassaolon voisi unohtaa edes väliaikaisesti? Käydä vierailemassa vaikka kerran viikossa. Nyt tämä antikontrolleri siirtyy takaisin paikkaan, missä on hyvä olla. Surut ja murheet unohdettu, kevätauringon ja vähenevien vaatteiden iloa tuova ajatus potkii perseelle. Kyllä tämä tästä, paree ois!

Fantille suurkiitos muistamisesta hiljaisuuden keskellä, ihana että siellä on joku! :)