Mökkihöperöt

Mökkeilyä takana muutama päivä. Hiljaisuutta järven rannalla, Aavasaksan laella käyntiä, kissoille cation rakentamista, nauttimista.

Myös hyvästä ruuasta on nautittu. Kuten arvelinkin, ei tästä lomasta tulla selviämään täysin arvosanoin > elämäntaparemonttia ajatellen. (Edelleenkään en tahdo puhua ”laihiksesta”, jotenkin se kalskahtaa korvaan liian kovalta ainakin tässä vaiheessa. Eli kuten sanottu > rempataan eloa uuteen kuosiin, ja toivotaan, että siinä sivussa kiloja karisisi muutama.) Siideri maistuu hyvälle, eilisen ÖverTorneå-reissun hampurilaistakaan ei käy haukkuminen. Olen toki onnistunut tekemään myös hyviä valintoja, mikä ei viimeisen vuoden aikana ole ollut lainkaan itsestään selvää. Mutta all in all > mökkeily tuskin vie kiloja pois.

Tänään liikunnan osalta päivä alkoi kivasti. Laitettiin sauna lämpiämään ja käytiin pieni lenkki mökkitietä. Juoksua – kävelyä – juoksua. Juoksukunto on ihan finaalissa. Liekö sitä koskaan ollutkaan. Sitä kasvattaakseni tarkoituksena olisi ennen lumien maahan tuloa jaksaa juosta pari kilometriä. Iso haaste, mutta luultavimmin realistinen. Aloitan työt lähellä kotia, matkaa kertyy noin kaksi kilometriä. Tavoitteena on, että ennen lumien tuloa jaksaisin juosta matkan töistä kotiin. Elokuun alussa aloitan työt, raportoin tilannetta ja edistymistä sitten.

Tämän aamun lenkin jälkeen tein terassilla kuntopyöräretken. Kilometrejä seitsemän, kaloreita 102, minuutteja 15. Sen jälkeen sai hyvillä mielin käydä heittämässä talviturkin järveen ja käydä saunan lämmössä pesulla. Loppupäivä taitaa mennä enimmäkseen istuskellessa ja sateen ropinaa kuunnellessa.

Lomailu jatkukoon.

Two days.

Kun on kaksi päivää ollut reipas, voi taas taputtaa itseään selälle. (Voihan?) Eihän ne tulokset vielä missään näy, ja tiedän kesäloman aikana tekeväni myös huonoja päätöksiä, mutta hooray silti. Tästä se lähtee! Onneksi tulee vieraita, joille yritän parhaani mukaan tyhjentää mukaan herkkukaapin (kyllä, siellä on paljon ja monenlaista) sisällön. Kiusaukset tulee nimittäin käymään suuriksi, any day now, enkä enää maltakaan tyytyä pelkkään mehujäätelöön.

Tekosyyt..

..heitetään nyt roskakoriin. Mielessäni niitä pyörittelin, ja nyt on aika listata kaikki ylös. Tekosyillä kun ei tunnu tekevän mitään, jos reilussa vuodessa sillä tavalla saavuttaa kymmenisen plus-kiloa.

Ulkona syöminen. Dvs. roskaruoka. Avo on etenkin Mäkkärin ja pizzan suurin rakastaja. Ja kun kerran tulee nälkä, miksi ei voisi ajaa Mäkin autokaistalle ja napata paria
          juustohampurilaista? Eihän se ole paljon? On se! Ulkona saa
          syödä, mutta nyt ihan totta tosiaan vain kerran viikossa (mistä
          ollaan puhuttu jo moneen otteeseen).

 Karkki. Karkkia tekee mieli päivittäin. Eikä siitä nyt haittaa ole, ei se ole kuin karkkia. Karkkipäivä voi olla, mutta ei joka päivä, eikä koko pussillisen verran kerrallaan.

Siideri. Sitäkään ei tarvi juoda joka viikonloppu. Ei, vaikka on kesä ja lämmin, ja vaikka joku muu joisi.

Lenkkeily. Ei riitä, että koira saa tarpeeksi liikuntaa päivittäin. Jos koira juoksee tunnin vapaana korvat hulmuten, ei ihminen silti saa samalla tarvittavaa liikuntaa.
         Älä huijaa itseäsi, nainen!

Hyötyliikunta. Hissiä ei tarvi käyttää aina, kauppaan ei tarvi jokaisella kerralla mennä autolla, reippaasti käveleminen tarkoittaa hikoilemista ja se on suuren osan ajasta ihan ok!

KOHTUUS KAIKESSA. Herkuttelu on sallittua, nautiskelu on sallittua, hyvää ruokaa saa syödä. Mikään ei ole kiellettyä, mutta järki käteen.

A moment on the lips, forever on the hips.

Kontrollin totaalinen puute!

Huu, täällä ollaan. Parin viikon takaiset valokuvat sai heräämään, olisin halunnut poistaa kaikki ja äkkiä.

Mutta viisaampi keino taisi olla herätä maanantai-aamuun ja hypätä pölyttyneelle puntarille. Kiloja mittarissa 84. ÄÄK!

Vaivihkaa hiippailleet takaisin, mutta nyt asialle on tehtävä jotain.

Olo tuntuu jatkuvasti pullealta. Lihavalta. Vaatteet kiristää ja selkämakkaratkin pursuilee.

Painoindeksi kolmessakympissä.

Kesäksi kuntoon? Ehkä vuodelle 2012.

Uimapukukauden avaus edessä.

Pieniä muutoksia havaittavissa ruokailujen suhteen. Kokonaisvaltaista tsemppiä ei vielä ole löytynyt, mutta pienin askelin mennään kohti oikeaa suuntaa. Puntari on sanonut sopimuksen irti (joskin taitaa olla vain patteria vaille toimintakuntoinen), mutta tuossa ennen uuden elämän aloittamista (sen sadannen kerran..) lukemat huitelivat aika pitkälti 77 kilon paikkeilla. Vakaana tarkoituksena olisi joka-aamuinen vaa'alla käynti, jotta lipsuja ei pääsisi tässä mittakaavassa tapahtumaan. Kilojen määrää en siis tällä hetkellä tiedä, mutta selvästi turpea olo on aamujen osalta vähentynyt. Mahaa riittää edelleen, eikä topeissa ole kovinkaan hohdokas fiilis. Onneksi kesän toppikeleihin on vielä aikaa. Lahganlaihuus ei edelleen ole tavoitteissa, mutta mahamakkaroiden ylitsepursuava olemus olisi mukava saavuttaa ennen kesää.

Kylpylöintiä on tulevana viikonloppuna tiedossa, joten uimavaatteet pitäisi kaivaa esiin. Oh the joy. Taidan kehittää itselleni aavistuksen tekoväriä pintaan, jotta olo olisi edes vähän inhimillinen. Vaikka toisaalta - ei mulla ole tämän painoisena koskaan ollut mitään suuria ongelmia itseäni uimapukuun laittaa. Eiköhän tästäkin siis selvitä. Jos ei muuten, niin sen feikkirusketuksen avulla!

Tänne on pitkä matka, mutta voihan sitä aina haaveilla ;)

Zero.

Huh. Karkasinkohan jonnekin? Paikkaan, missä on hyvä syödä karkkia, pitsaa ja hampurilaisia? Miten ihmeessä sen paikan olemassaolon voisi unohtaa edes väliaikaisesti? Käydä vierailemassa vaikka kerran viikossa. Nyt tämä antikontrolleri siirtyy takaisin paikkaan, missä on hyvä olla. Surut ja murheet unohdettu, kevätauringon ja vähenevien vaatteiden iloa tuova ajatus potkii perseelle. Kyllä tämä tästä, paree ois!

Fantille suurkiitos muistamisesta hiljaisuuden keskellä, ihana että siellä on joku! :)

42

 

Siinäpä perjantain punnitustulos. Harmistus. Vaan ei yllätys. En liikkunut koko viikolla yhtään, en jumpalla enkä työ-koti-matkoja. Syömiset on mennyt muuten ihan hyvin, mutta junamatkalle ostin karkkia - kuinkas muutenkaan. Lisäksi pähkinöitä ja eväsleivät, joissa välissä oli rrasvaista juustoa. Eväiden valopilkkuna vesipullo. Ja viinirypäleet, jotka jäivät syömättä.

Tänään suuntaan taas pohjoisesta kotiin, ei maailman onnellisimman, mutta kauniin eilisen hautajaispäivän jälkeen. Ja aloitan arjen, ihan totta tosiaan ja oikeasti. Mutta nyt - äiti on keittänyt ystävänpäivän aamupalaksi teetä, ja tarjolla taitaa olla myös rahkapullaa. Ja niin kuin elämäntaparemonttiin kuuluukin - menen leikkaamaan itselleni pikku palan pullaa.