27.1.2010

24 vol. 2.

No niin, jumpalla käytynä. Voi Luoja, miten teki tiukkaa lähteä. Yksin sitä on niin uskomattoman saamaton. On se kummaa, miten blogissa käymällä, ja ihan yksikseen päivittämällä, sitä saa löydettyä motivaation. Mulla on pakko tsempata tämän kirjottamisen kanssa, jos lopputulokset totta tosiaan on tällaisia (edes joskus). Oon koittanut siirtyä sohvalle, jotta laihistelu blogin muodossa pysyy salassa. Ovelaa ;)




Mie kohta meen liimaamaan sen tähden kalenteriin. Tämän viikon jokaisella päivällä yksi tähti, joskin eri koossa ja eri merkityksellä. Saa nähdä, miten loppuviikon tähtien käy. Peukkuja yritykselle - koitan jossain vaiheessa konkretisoida sen, mitä aion yrittää. Tällä hetkellä kaikki käy liian hitaalla, että jaksais edes ajatella asiaa niin tarkasti.




Jumpaksi valikoitui rvp (reisi-vatsa-pakara), niin kuin on nyt muutamana edellisenä keskiviikkona ollut tapana. Eri ohjaajalla tällä kertaa, ja täytyy myöntää, että tästä en tykännyt. Alkuun jo kävi mielessä, että pitääkö mulla nyt vaikka lopettaa kesken. En ole koskaan jumpalta kesken lähtenyt, enkä olisi kyllä oikeasti nytkään mennyt. Mutta jo se, että ensimmäistä kertaa ajatus päähän juolahti, kertoo paljon tunteista hommaa kohtaan. Jos en tietäis paremmin, vannoisin menneeni saliin ihan väärään aikaan.

A) Alun askelkuviot - Ei ollenkaan sellaista kivaa ja yksinkertaista, mutta samalla pirun tehokasta nostaakseen hien pintaan. Tällä kertaa mentiin minun silmin katsottuna ihan liikaa aerobicin puolelle. En ollut tuon ohjaajan tunnilla aiemmin käynyt (sijainen kyllä oli, onneksi ;)), ja kuviot oli ihan uudet. Koitin vain mennä virran mukana oikeisiin suuntiin, etten toisten hyppimistä häiritse.

B) Järjettömät toistot - Samaa liikettä toistettiin ja toistettiin. Mie kyllä tykkään, että sitten kun ei enää jaksa, tehdään kummiskin vielä vähän lisää. Mutta että sitten kun ei enää jaksanut, oltiinkin menossa vasta korkeintaan sarjan puolivälissä. Kyllä, töitähän sinne mentiin tekemään, mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa. Onneksi en ollut ainoa. Ympärille ikiomilla tauoilla kurkkiessa, näkyi onneksi muitakin tuskastuneita kasvoja ja liikkeen sijasta paikallaan olevia jalkoja.

C) Hiki - Minne se jäi? Yleensä noiden tuntien jälkeen se löytyy. Ei tällä kertaa. Pienissä määrin kyllä, mutta kokonaisuutena > pettymys. Mie tykkään hikoilla, kun olen hikijumpalla. Tällä kertaa tuntui lähinnä jonkun lihaskuntoisen painoilla tehdyltä salitreeniltä. Voi olla, etten huomenna kävele.

Yrittäkää nyt kaikesta tästä valitusmäärästä huolimatta (tai mahdollisesti sen läpi) nähdä minut iloisena! Olen oikeasti ylpeä että lähdin. Olen oikeasti ylpeä, että kaikkeni annoin, ja pidin sen oman pienen tauon vain silloin, kun ihan oikeasti ei vain irronnut enempää. Siellä oli oikeasti ihan kivaa :)

Lopuksi vielä keskiviikko-päivän ruokapäiväkirjaa. Olen ihastellut, kun monet muut syömisensä jaksaa ylös kirjoittaa. En ole automaattisesti ottamassa tästä itselleni blogi-tapaa. Tähän hetkeen lähinnä testaamassa, miten se syömisiini vaikuttaa. Jos joutuu julkisesti tunnustamaan, mitä on syönyt, eikö sen kaiken järjen mukaan pitäisi vähentää syömisen tahtia?

Aamupalaksi
Pari kupillista teetä, Fitness-muroja (ei kai ihan paras murovaihtoehdoista, mutta pahemminkin kai vois valita ;)) rasvattoman maidon kanssa, muutama viinirypäle ja kurkkua.

Lounaaksi
Juuressosekeittoa, rasvatonta maitoa, kokojyväsämpylä ja Oivariinia.

Kahvitauolla
Teetä ja pieni pala pullaa. (Pomon synttärit kelvannee tekosyyksi.. Not! Otin kummiskin sen "peruspullan", kun vaihtoehtoina oli myös parilla erilaisella täytteellä olevaa. Laiha lohtu.)

Välipala ennen jumppaa
Kaksi mandariinia ja banaani.

Päivällinen
Broileri-täysjyväpasta-herkkusieni-vihannes-pataa, raejuustoa ja rasvatonta maitoa. Jäliruokana eilisen Fanta zeron jämät. (Maistui muuten tänään jo paremmalta.)

Iltapala
..on vielä tulossa. Vaihtoehtoina luultavasti maitorahkaa tai rasvatonta-maustamatonta jugurttia viinirypäleitten, kiiwin tai mansikoiden kanssa. Ehkä täysjyvämruoja rasvattomaan maitoon. Tai pari leipää sopivin päällisin. Katsotaan.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että sait käytyä jumpassa! Sijaiset voi kyllä joskus olla rasittavia. Jos sattuu huono sijainen, niin sitä tuntee itsensä tavallaan petetyksi, kun ei saakaan sitä jumppakokemusta, mitä on tullut hakemaan. Toisaalta, jos sijainen on hyvä, niin sitten saattaa harmittaa, ettei saman ihmisen tunnille enää pääsekään toiste.

MENJA kirjoitti...

Hyvä joo, oli jumppa kiva tai ei, niin on se ainaki aina jumppa! Mie muistelen, että nimenomaan tuon saman sijaisen tunnille eksyin, kun eka kertaa rvp-tunnille. Meinas jäädä toisen kerran menemättä. Onneksi menin, sillä jatko oli noin sata x parempaa. Ja sitä hyvää jatkoa on toivottavasti vielä tulossa ;)

Marika kirjoitti...

Hyvä juttu kun menit jumppaan, niinkuin olit päättänyt! Oikein terveelliseltä ja hyvältä myös ruokavaliosi näyttää tuon päiväkirjan perusteella. Jatka vain samaan malliin nii tuloksia tulee aivan varmasti.

MENJA kirjoitti...

Marikalle suurkiitos tsempeistä! Hyvältä tuntuu kuulla toisten suusta, että tämä kaikki vaikuttaa ihan fiksulta, kaikista omista epäröinneistä huolimatta :)