25.1.2010

22.

Mulla menee päivät sekaisin. En tiedä, onko oikeasti mahdollista, että mennään jo päivässä 22. Olin ihan varma, että olisin viime viikolla käynyt kirjoittamassa painoedistyksistä. En näköjään ollut. Hmh. Kun ei tahdo, että poikakaveri löytää tänne blogin luokse. (Miten te muut homman hoidatte? Oletteko ihan avoimesti bloggaavia, vai samanlaisia sivuhistoriasta tiettyjen osien tyhjentäjiä? Uskon, että sitten KUN paino on vähän mennyt alaspäin, voin jo avata suuni.) Ja sitten kun ollaan oltu ihan liikaa yhtä aikaa kotosalla, niin ei pääse rauhassa päivittelemään. Pitäisi. Saisi paljon paremmin pidettyä kiinni tästä hommasta. Siihen olisi kyllä tarvetta.

Nimittäin - we got a situation of a diet disaster here.



Mie en yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Kontrolli pettää. Vaikka sitä tuskin on ikinä ollutkaan. Luovuin Kiloklubiin ruokailujen kirjaamisesta. Paras idea ikinä. En mie tätä osaa hoitaa ilman jotain konkreettista apua. Suklaa on liian hyvää. Monet ruuat on niin hyviä, että lisää on vaan pakko ottaa. Pitäisi tehdä töihin kevyet eväät, vaan kun ei saa aikaan :( Jos huomenna sen verran aiemmin lähtisi töitä kohti, että kävisi ostamassa jääkaappiin / pakasteeseen sitä omaa evästystä. Jättäisi turhat rasvapaukut (kiusaukset ja muut) väliin, samoin kuin välipalalla tarjottavat suklaavanukkaat. Tilalle jotain keittoja ja oikeasti paljon maittavampia muroja maidon kera. Kun ei ne ois edes hankalia ratkaisuja. Vaan paljon maittavampia. En mie tykkää suurimmasta osasta niitä ruokia (pää tai jälki), joita meillä tarjotaan. Kunhan syön, kun muutakaan ei ole.

Painokäyrä ei ole päässyt kovinkaan laskusuuntaiseksi muuttumaan. En edelleenkään ole saanut merkattua tuonne sivupalkkeihin mitään. Koitetaan jos tämän kirjoittamisen jälkeen saisi aikaan. Oman muistin virkistämiseksi merkattakoon kilojen (huima) väheneminen tähän.

Alkupisteessä painoa 77,5 kg.
Ensimmäisen viikon jälkeen 77 kg.
Toisen viikon punnitus näytti tulokseksi 76 kg.
Ja samassa 76 kilossa oltiin myös edellisenä perjantaina. Näin juuri.

Mietin kyllä, että taidan ottaa tuon puntarilla käynnin vähän aktiivisemmaksi, kuin kerran viikossa tapahtuvaksi. Itseasiassa viime viikolla punnituspäivää edellisenä päivänä tein sen ensimmäisen poikkeuksen, ja vaaka näyttikin kiloa vähempää, kuin sitten itse perjantaina. Mutta eikö näistä kuulu saada potkuja perseelle? Joko niitä vihaisia, tai välillä toivottavasti tsemppaavia? Mutta potkuja kuitenkin. Kyllä niiden luulisi eteenpäin vievän. Tilipäivänä olisi kyllä aiheellista käydä ostamassa se uusi vaaka. Halvemmaksi tulee, entä postittaa omaa kunnollista tuolta satojen kilometrien takaa. Eikä se ole kivaa, ettei koskaan voi olla laihtunut vaikka sitä sataa grammaa. Vaan aina pitäisi olla joko puolikkaita tai kokonaisia menetettyinä, että puntari ne osaisi näyttää. Ja lisäksi - heilurivaakaan ei ihan oikeasti ole luottamista! Samana punnitushetkenä muutama vaa'alle nousu voi tarkoittaa puntarin mielestä kilon heittoa suuntaan tai toiseen. Ei hyvä.

Tämä on mulle luultavasti nyt se paino, kun pitää OIKEASTI tehdä töitä sen eteen, että paino lähtee alaspäin. Niin kuin taisin jo jossain vaiheessa mainita, tämä on se paino, missä mulla on helpointa pysyä. Se oma normaalipaino, jonka nurkilla on liikuttu niin kauan kuin muistan. Oikeastaan tässäkin painossa on ihan hyvä olla (Itsetunto-ongelmien kanssa en onneksi kamalan usein joudu taistelemaan, mutta en missään nimessä väitä joka käänteessä olevani omaan ulkonäkööni tyytyväinen. En ollenkaan.), mutta ei tarpeeksi. Nyt jotenkin kun saisi sen puntarin viisarin värähtämään alaspäin, niin saisi uutta kipinää hommaan.

Kontrollin puutteeseen ei sitäpaitsi auta se, että Tallinnan tuliaisina tuotiin herkkuja. Monenlaisia. Kun kerran halvalla saatiin. Herkuttelupäiviä varten. Että tupari-lahjoiksikin tuli suklaata. Ja viiniä. Onneksi myös ei-syötäviä tarpeellisia tavaroita. En voi siis kaikkea niiden piikkiin laittaa.

Mie en oikeastaan tiedä, keitä teitä täällä käy lueskelemassa, mutta toivotaan, että joku nappaisi kysymyksestä kiinni, ja kertoisi vinkkejä :) Mistä netistä löytyy mukavia, normaaliin painoon pyrkivien ihmisten blogeja? Olen muutaman löytänyt, ja niitä aktiivisesti kyllä seurailen. (Koitan senkin listan saada nyt tuonne sivupalkkiin lisättyä. Mr. J nukkuu flunssaansa pois. Minkä kaiken järjen mukaan pitäisi tarkottaa, että mulla on nyt aikaa kulkea blogimaailmassa tekemässä kaikkea, mitä on pitänyt tehdä jo kauan aikaa. Jei :)) Paljon löytyy kyllä laihdutukseen liittyvää, mutta nimenomaan ne normaalilaihduttajien blogit tuntuu olevan vähän hukassa. Jos vain on vinkkejä, niin mie tahtoisin niistä kuulla. Vertaistukea, siskot! :) (Kiitos kaikille ihanille kirjoittamistanne kommenteista - tämä maistuu paljon paremmalle, kun teitä on siellä taustalla!)

3 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Hyvinhän painosi on lähteyt kuitenkin laskuun! Tuo on juuri terveellinen vauhti, ei sen nopeampaa kannattaisi laiduttaa, jos haluaa että enin lähtee rasvakerroksesta, ei lihaksista. Tosn alkuun se painon pudotus voi olla paljon nestettäkin, mutta suunta ja vauhti näyttävät minusta juuri sellaisilta kuin pitää!

Itselläni on samat ongelmat, ruoka on liian hyvää. Ainoa keino millä oman painoni saan joten kuten pidettyä kurissa (muutamasta kilosta voisi päästä eroonkin kyllä) on se, että a) liikun paljon ja b)koitan keksiä jotain tekemistä, koska jos ei ole muuta puuhaa kuin lukea/surffata/katsoa telkkaria niin siinäpä tulee popsittua yhtä jos toistakin ajan kuluksi :/ Jos vaikka näpertelee jotain (askartelee, ompelee, tekee koruja jne.) on aika hankala syödä samalla ;)

Tsemppiä, hitaasti hyvä tulee. Valitettavasti en osaa auttaa noiden laihdutus-blogien etsimisessä :(

Anonyymi kirjoitti...

Maureenilla on aika hyvä blogilista bloginsa sivupalkissa ja onpa hänen oma bloginsakin mielenkiintoista luettavaa: maureenlaihaksi.wordpress.com

Mitä varsinaiseen laihdutukseen tulee, niin itselläni on toiminut hyvin se, etten ahda itseeni "turhia" hiilihydraatteja (pastaa, riisiä, perunaa) vaan korvaan ne vihanneksilla. Hiilareita kyllä syön, mutta saan niitä ruisleivästä ja hedelmistä yllämainittujen sijaan. Ja suuri apu minulle on ollut myös siitä, että laihdutamme yhdessä avokin kanssa, tosin hän on uhannut lopettaa tammikuun lopussa (saa nähdä miten mulle sitten käy!)

Tsemppiä!

MENJA kirjoitti...

Suuret kiitokset tsempeistä molemmille! :)

Marika - totta tosiaan, se näpertely ja syöminen ei sinällään kävele käsi kädessä. Täytyy ottaa jokin projekti itselle, että saisi itsensä totuteltua siihen napostelemattomuuteen ja turhaan syömiseen. Sen verran kummiskin on tavat muuttuneet, että karkin tai muun yhtä terveellisen ja laihduttavan tilalla on yleensä jotain hedelmiä tai marjoja. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel mulle!

Fantille kiitos kovasti blogivinkistä, ja sieltä löytyvästä blogilistasta! Ihana, etä löytyy jotain mahdollisesti uutta seurattavaa ja toivottavasti tsemppifiilistä luovaa! Paneudun noihin kunhan ehdin, mutta ensivaikutelman perusteella olen oikein otettu :)

Pastan, riisin ja perunan pois jättäminen ei kyllä mulle sopisi ollenkaan. Vaaleat on kyllä vaihtuneet tummiksi (pieni repsahdus tapahtui siinäkin tuossa menneinä kuukausina, kuinkas muutenkaan), että muutaman sentin mittaisia askeleita kummiskin otettu :)

Ihana että teillä laihdutetaan yhdessä, se varmasti antaa ihan eri tavalla potkua hommaan. Meillä ei mr. J laihdutusta kyllä tarvi, mutta en usko hetkeäkään, etteikö terveellisempi ruokavalio tekis pelkästään hyvää tuolle nuppusellekin. Toivotaan, että herrakin jossain vaiheessa innostuis pitämään vaikka herkkupäiviä - se olis jo paljon. Ja hyvin sulle sitten käy, ihan varmasti - hyvä pohja, niin mitä sitä sieltä repsahtelemaan ;)